Lielahden koulun oppimisympäristö vuonna 2016-17: avokonttori

OPS agenttina yksi tehtäväni on toimia viestinviejänä koulujen ja perusopetuksen johdon välillä (viestin on siis kuljettava molempiin suuntiin). Tämä blogi on oiva tapa viestiä siitä, mitä kouluilla tapahtuu ja aloitankin viestin kertomisen omasta koulustani.

Lielahden yläkoulu toimii tämän vuoden väistötiloissa. Luokat 7.-10. on siirretty entiseen Stemman huonekaluliikkeeseen. 13 luokkatilaa on rajattu verhoilla ja lattia on päällystetty kokolattiamatolla. Opettajan ääni kuuluu verhoista huolimatta vaivatta viereisiin opetustiloihin, joten oppilaan korviin saattaa kantautua samanaikaisesti niin fysiikan, historian kuin terveystiedonkin oppitunnin sisältö.

Ongelmaksi tämä muodostuu siksi, että oppilaat kuulevat oman opettajansa äänen kaikkein huonoimmin, koska verhot ja lattiamateriaali imevät hänen äänensä hyvin. Tämän lisäksi videotykin kuva ei erotu kunnolla, koska katon loiteputket ovat liian kirkkaita. Tämä johtaa siihen, että oman opettajan opetusta ei jakseta seurata, kurkitaan verhojen välistä viereiseen luokkatilaan ja jutellaan kaverin kanssa, mikä nostaa ennestään korkeaa taustamelun tasoa hallitilassa.

Jos oppilaat eivät kuule opettajaa, eivät opettajatkaan kuule mitä oppilaat vastaavat tai kysyvät. Opettajan on tultava 1-1,5m päähän oppilasta, kuullakseen kysymyksen. Opettajan ääni joutuu kovalle, kun puheääntä joutuu väistämättä korottamaan taustamelun takia. Yhdeltä opettajalta jo lähtikin ääni, osa valittaa jatkuvaa kurkkukipua, päänsärkyä sekä yskää.

Viime viikolla tilassa vierailivat Aamulehden toimittajat sekä insinööritoimiston mittaajat desibelimittareineen. He olivat paikalla aamupäivällä, kun äänen määrä ei ollut vielä noussut pahimmilleen. Silloinkin kommentti tyhjässä luokassa desibelejä mittaavalta henkilöltä oli se, että jopa tuo alempi taustamelun taso oli riittävä tekemään puheäänestä epäselvää.

Tänään mittailin kokeeksi desibelimittarilla äänen voimakkuutta muutamassa "tyhjässä" tilassa.

Tyhjässä opettajainhuoneessa (joka on osa samaa yhtenäistä oppimisympäristöä) näytti tältä:

Lielahden koulun opettajien taukotilan taustamelun keskiarvo oli 63,9dB (oppitunnin aikana klo 13).

Käytävällä desibelitaso oli vieläkin korkeampi (keskiarvo oppitunnin aikana 67,3dB):

Tyhjä käytävä, mutta äänentaso melkoinen...

Lielahden koulun väistötilan normaalin oppitunnin aikainen taustamelun taso tyhjällä käytävällä oli keskimäärin 67,3dB

Tyhjässä luokassa, kun vierreisessä luokassa oli menossa kielten oppitunti, taustamelu oli vieläkin
korkeampi:

Tyhjässä luokassa pystyi seuraamaan englannin tuntia vaivatta

Tyhjässä luokkatilassa keskimääräinen taustamelu oli yli 68,1dB, kun viereisessä luokassa opetettiin

Nämä ovat tietysti vain numeroita, melun määrä on itse koettava ymmärtääkseen mitä se tarkoittaa. Mitä tällainen oppimisympäristö ja työympäristö aiheuttaa oppilaille ja opettajille?

Miten tämä oppimisympäristö saadaan toimivaksi (sillä kai sitä yritetään saada toimivaksi)?
Tämä on iso haaste Tampereen perusopetuksesta vastaaville.